Maailma
DemSun maailma on pitkälle inhimillistetty niin sosiaalisesti kuin infrastruktuurillisestikin. Vaikka ihmisiä ei koskaan ole ollut eikä tule olemaankaan, sudet leikkivät niiden osaa rakentaessaan kaupunkeja, luodessaan yhteisöjä ja eläessään elämää joka jollain tapaa voi muistuttaa omiamme. Kaupungit, kylät, kastit ja muut yhteisöjen kehityksestä tulleet aspektit ovat arkipäivää, vaikkakin osa maailman asukkaista elävätkin syystä tai toisesta niiden ulkopuolella. DemSun tapahtumien keskiössä on Solassa sijaitseva Valathorin kaupunki sekä sen ympärysmaat, jotka ovat luonnonmullistusten rajoilla.
Sola - kuten nimestä voi päätellä - on kahden vuorijonon väliin jäänyt alue, jonka pohjalla Valathorin kaupunki lepää. Sen ympärysmailla on historiallisesti aina ollut suota ja vaikeakulkuista rämettä, mutta kaupungin rakentaneiden maagien toimesta osa siitä muutettiin taian avulla vehreäksi lehtimetsäksi ja laakeaksi tasangoksi. Ne alueet, joita maagit eivät vuosikymmeniä sitten pitäneet tarpeeksi tärkeinä omalle kehitykselleen, on jätetty ennalleen. Niitä kutsuvat kodikseen niin paikalliset lainsuojattomat kuin köyhälistötkin paremman puutteessa. Solaa reunustavat vuoret ovat jylhiä, jyrkkiä ja omalla tavallaan vaikeakulkuisia huollettujen polkujen puutteessa. Itse Valathor on suurimmaksi osaksi valkoisesta kivestä rakennettu, vanhanaikaisten rakennusten värittämä kaupunki, paikallisten maagien ja myöhemmin velhojenkin kulttuurin sydän. Sen läpi virtaa joki, ympärysmaita koristavat puutarhat ja vartiotornit. Kaupunki, jossa vain valituilla on oikeus asua - muut tyytyvät vierailemaan siellä päiväsaikaan tai katsomaan sen uloimpia osia metsikön reunalta auringon painuessa alas. Valathor ei toki ole maailman ainoa kaupunki, vaan kaikenlaisia yhteisöjä on syttynyt ympäri mannerta pienistä kylistä suurempiin keskuksiin. Sola onkin ennen Valathorin rakennusta ollut läpikulkupaikka yhteisöjen välillä, jonka virkaa se vielä tänäkin päivänä hoitaa.
Sola oli pitkään rauhallinen paikka asua, vaikka susiryhmien eriarvoittaminen ja rämeen kostea olemus eivät koskaan täysin lähteneetkään. Magianhunnun käyttö maagien ja velhojen toimesta on kuitenkin horjuttanut paikan ekosysteemiä tavalla, jota kukaan ei olisi ennen osannut arvata. Magiahuntu, maasta kumpuava yliluonnollinen energia joka oli valjastettu sukupolvia sitten susien käyttöön, alkoi käyttäytyä epätyypillisesti. Se alkoi pienillä vääristymillä Suon syvimmissä kolkissa, saaden sammaleet kasvattamaan piikinkaltaisia ulokkeita ja marjat muotoutumaan omituisiksi möhkäleiksi. Hitaasti tilanne kuitenkin alkoi kehittyä pidemmälle, vääristymät leviämään puihin juurineen, syvälle maahan sekä paikallisiin saaliseläimiin. Linnut nokkivat tyhjää, rämeen jänikset muuttuivat aggressiivisiksi, ketut syntyivät epämuodostuneina vailla luita taikka koko sarjaa sisäelimiä. Satunnaiset magiapurkaukset lisäsivät epämuodostumia, tekivät tietyistä alueista jopa terveydelle haitallisia ja pakottivat lähistöllä eläviä muuttamaan kauemmas. Lopulta vaikutus saavutti myös ne maagit, eli sudet, jotka olivat verellään tehneet sopimuksen demonien kanssa ja olivat sen kautta yhteydessä nyt hätää kärsivään magiahuntuun.
​
Vanhan sivilisaation jäänteet nukkuvat hiljaista untaan Solan uumenissa. Kivestä tehtyjä, ajan kuluttamia raunioita voi löytyä pienissä määrin ympäri rämettä, ja ne kertovat tarinaa siitä mitä joskus oli ollut. Historiankirjat eivät kuitenkaan osaa niitä selittää, ja hitaasti luonto on ottanut rakennukset takaisin itselleen. Tätä nykyä Valathor dominoi Solaa yksinvaltiaana, vaikka joitakin sen ulkopuolisia yrityksiä on myös saapunut maille - esimerkiksi Taverna, joka toimii niin paikallisten rentona tapaamispisteenä sekä läpikulkijoiden levähdyspaikkana.
